Red - Hold me now,
'Til the fear is leaving,
I am barely breathing.
Crying out,
These tired wings are falling,
I need you to catch me.
Mua pyydettiin tulkitsemaan yhtä taulua, jonka näin edessäni. Kysyttiin, että mitä mä näen siinä, mikä tarina siinä mun mielestä on. Katsoin taulua, jossa oli merta, saari ja punainen pienen pieni mökki. Sanoin: "Tosta tulee ihan koti mieleen. Merta ympärillä, talo tuntuu pieneltä mökiltä välillä, mut punainen väri vaan puuttuu. Se 'koti' tulee aina olemaan saaristossa, ei sisämaassa. Se rakkaus saaristoon ei lähde, se tarina -niin kuin lähes kaikessa- on elämä. Elämä, joka vie minne sattuu, on täynnä yllätyksiä, iloa, surua, ylä- ja alamäkiä. Noin mä sen tulkitsen."Niin mä vaan vastasin.
Rehellisesti ja melko lyhyesti.
Multa kysyttiin seuraavaksi, että kirjotanko mä jotain vai ajattelenko mä aina kaiken noin "syvällisesti". No mietin siinä vähän aikaa ja vastasin: "Kirjotan blogia sitten kun muistan tai kun on jotain inspiraatiota. Kyllä mä joskus jopa ajattelenkin asioita hiukan laajemmasta perspektiivistä. Mietin lähinnä, että mihin tää maailma on menossa".
Mua sanottiin taiteelliseksi. Mä jopa sanakirjasta katoin miten sana 'taiteellinen' määritellään. En mä omasta mielestäni taiteellinen ole. Mulla on kuulema myös puhumisen ja kirjoittamisen lahja. Periaatteessahan voisin kirjoittaa päivittäin blogiin, mut en vaan saa aikaseks vaikka kuinka yrittäis. Mulla on ilmeisesti taiteilijoiden yleinen ongelma eli taiteilijoiden tuska.
Taide itsessään on laaja käsitys ja sana 'taiteilija' taidetaan ymmärtää esimerkiksi 'taidemaalari' yhteydessä.
Mun mielestä jokainen ihminen on oman elämänsä taiteilija ja kirjailija. Jokainen ihminen itse kuvittaa elämäänsä ja luo tarinaansa. Jokainen ihminen on erilainen ja tärkeä jollekkin. Ihminen on kaikista rikkain saadessaan olla onnellinen, kokiessaan rakkautta ja tavoitellessaan unelmiaan.