Miten elämä on välillä niin vaikeeta?

Kun luulee löytäneensä Sen Oikean ni mihin se alkuhuuma häviää?

Se perhoset vatsas- fiilis on jotain mitä haluis kokee vielä vuosia myöhemminki.

Aluks ollaan kiinnostuneita kaikesta toiseen liittyvästä esim. miten päivä on menny, mut sit se loppuu yhtäkkiä.

Miten sen kaiken niin sanotun alkuhuuman löytää uudelleen?
Miksi se häviää?
Miksi elämä muuttuu arkiseksi niin nopeasti?

I'm in wonderland

Onnellinen, mutta silti niin surullinen.

Ikävä, kaipaus ja yksinäisyys, ne kaikki tappavat hitaasti sisältä päin.

Onko ihminen ikinä valmis mihinkään muutokseen?

Elämä menee eteenpäin ihmiset mukanaan.
Onko pakko olla jotain muuta mitä ei oikeasti ole?

En unta saa

En ensin osannut nukkua yhdessä.

En tajunnu miten voisin olla oma itseni.

Vähitellen opin miten onnekas oon

kun yksin ei tarvii nukkua tai olla muutenkaan.

Se fiilis kun saa käpertyä yhdessä ison peiton alle,

päästä sen maailman tärkeimmän ihmisen kainaloon

ja nukahtaa siihen.

Aamulla herätä yhdessä ja erota työpäivän ajaksi,

mutta se olo kun näätte taas illalla,

jotain niin täydellistä.

Se fiilis kun oot tottunu,

et se joku nukkuu siinä vieressä.

Yhtäkkii joudut menemään sänkyyn ison peiton alle yksin.

Et saa unta,

pyörit,

katot kelloa,

mietit nukkuuko toinen,

kärsit,

lopulta itket itses uneen,

koska ikävä on suurempi kuin koskaan.

My life is perfect, how is yours?

Elämä menee mite menee ja mulla on elämä täydellistä, enkä vaihtais mitään!

En eläis hetkeekään ilman mun rakasta,

en tekis mitään mikä satuttais,

en lakkais rakastamasta edes vihasena,

en unohtais millonkaan ihania hetkiä,

pieniki välimatka meidän välissä sais mut kärsimään,

en riitelis tyhmistä asioista,

antaisin anteeksi kaikki hölmöilyt,

I love you to the moon and back ❤️

My number one and only love ❤️

I'm the luckiest girl in the whole world! ❤️

Pelkää en siedän sitä tiedän sen, mutta kun katson sua mä olen tyttö hiljainen.

Se sinäinen kipu mikä iskee yhtäkkisesti jostakin. Se tunne, joka vääntää vatsaa ja kääntää veistä sydämessä. Tärinä ja huimaus, yksinäisyys, sisäinen ääni huutaa apua, mutta ulospäin ei näy eikä kuulu mitään. Päässä pyörii, mutta mitään et ymmärrä, mitään et pysty sanomaan. Täysi hiljaisuus. Apua et saa pyytämättä, mutta liian ylpeä pyytämään mitään. Tiedoton kaikesta muusta paitsi sisäisestä kivusta.

Kipu muuttuu hiljalleen, päivä päivältä, paremmaksi. Mietit miten niin voi edes tapahtua. Yrität kertoa olostasi, kukaan ei kuuntele. Mietit seuraavaa tunnetta sielussasi, et odota mitään, pelkäät. Pelko valtaa koko elämäsi ja sielusi. Miten näin voi edes käydä? Et tiedä, mitä huominen tuo tullessaan, et halua tietää.

I love my life, I found my happiness

"Jostain syystä mä aloin uskoo tunteisiin, vaik me tuskin edes tunnettiin ja mulle se tunne oli uutta. Mä aloin lyhyes ajas pitää susta niin paljon, etten mä voinu enää mitää ku ainoo mitä ajattelin olit sinä."

Hmm mitä mulle kuuluu?

Ihan super hyvää!! Pitkästä aikaa koko elämä hymyilee, oon onnellinen ja rakastunut!

Se tunne ko sä alat puhumaan ihmisen kanssa ja huomaat, et tykkäätte samoista asioista. Se kun juttelette ja se tuntuu niin hyvältä, on joku, joka ymmärtää mitä tarkotat ja melkeempä täydentää sun lauseet ennen kuin kerkeet sanoo loppuun asti! Sellanen ihminen, jonka kanssa on niin ihana viettää aikaa. Voisitte jutella kokonaisen yön kaikesta taivaan ja maan väliltä, katsella tähtiä yhdessä, tehdä mitä vain ja se tuntuu niin hyvältä! Se ihminen saa sut hymyilemään ja nauramaan niin helposti, pelkästää ajattelemalla alkaa hymyilyttää niin paljon!

Yhen viikon aikana tutustuminen, ihastuminen, rakastuminen ja seurustelu, nopeeta toimintaa, mut jos et oo nopee parhaat menee ensiks! Mä uskon, et jokaiselle on kuuluisa Se Oikea ja musta tuntuu, et mä mahdollisesti oon löytäny omani. Mun mielestä ei kannata etsimällä etsiä Sitä Oikeaa, vaan odottaa kärsivällisesti. En itekkää odottanut mitään tällästä, mut näin asiat meni ja oon onnellinen! Jokaisella asialla on tarkotuksensa, jokanen ihminen vastaa itse omasta elämästään ja jokaisella on oikeus onneen.

What if I learn to love?

Mitätön, ajaton ja mitäänsanomaton olo.

Voiko edes oikeesti olla noin monta oloa samaan aikaan?

En tiedä, kai voi.

Huonosti nukutun yön jälkeen ajatus ei kulje.

Ajatukset ei pysy yhdessä asiassa.