Onnellinen, mutta silti niin surullinen.
Ikävä, kaipaus ja yksinäisyys, ne kaikki tappavat hitaasti sisältä päin.
Onko ihminen ikinä valmis mihinkään muutokseen?
Elämä menee eteenpäin ihmiset mukanaan.
Onko pakko olla jotain muuta mitä ei oikeasti ole?
Onko pakko olla jotain muuta mitä ei oikeasti ole?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti