Pelkää en siedän sitä tiedän sen, mutta kun katson sua mä olen tyttö hiljainen.

Se sinäinen kipu mikä iskee yhtäkkisesti jostakin. Se tunne, joka vääntää vatsaa ja kääntää veistä sydämessä. Tärinä ja huimaus, yksinäisyys, sisäinen ääni huutaa apua, mutta ulospäin ei näy eikä kuulu mitään. Päässä pyörii, mutta mitään et ymmärrä, mitään et pysty sanomaan. Täysi hiljaisuus. Apua et saa pyytämättä, mutta liian ylpeä pyytämään mitään. Tiedoton kaikesta muusta paitsi sisäisestä kivusta.

Kipu muuttuu hiljalleen, päivä päivältä, paremmaksi. Mietit miten niin voi edes tapahtua. Yrität kertoa olostasi, kukaan ei kuuntele. Mietit seuraavaa tunnetta sielussasi, et odota mitään, pelkäät. Pelko valtaa koko elämäsi ja sielusi. Miten näin voi edes käydä? Et tiedä, mitä huominen tuo tullessaan, et halua tietää.